Varsinkin, kun tietää voivansa ajatella ystäviään. Tänään mulla on ajatuksissani kaikkein paras ystäväni, joka kuljettaa minua kaupunkia pitkin poikin, mutta on nyt lomalla. On hän kuljettanut minua Bergvikiin ja Naarilaan, aina hyvällä tuulella. Kyseessä on Mikko, häntä olen ajatellut silloinkin, kun hän on ollut vapaapäivillä. Monta hyvän mielen juttua on ehtinyt tulla mieleen tänä aikana, kaikkein paras on ollut se kerta, kun hän oli mun linjani toisessa autossa ja vähän härnäsi mua, kysyi vielä, suutuinko siitä. En mä voinut siitä suuttua, koska ei ollut mitään aihetta. Ollikkalan autossa oli sama juttu, en hermostunut silloinkaan. Ei mukavalle linja-autonkuljettajalle voi sellaisesta pienestä läpänheitosta suuttua, ei loman jälkeenkään!