Kyllä mulla on surullinen mieli vieläkin, kun ajattelen Hilkka-mammaa. Ihmettelen nyt tässä kohtaa, miksi en mennyt silloin kesällä, kun aikaa olisi ollut. Kunnon huononeminen on tapahtunut on tapahtunut tässä vajaan puolen vuoden aikana, kevätkesästä tähän lokakuun kohtaan. Sitä olen nyt murehtinut koko päivän, sen ajan, minkä olen tässä liikenteessä ollut. Kotiin tullessani olin surullinen, mietin edelleen sitä samaa asiaa, mitä mietin pitkin päivää. Miksi en saa oltua iloinen just tässä kohtaa, kun kaikki odottavat minulta sitä. Mutta mä kyllä selviän tästä, ihan varmasti!