Oli tää sen verran mahtava leiripäivä, aurinkoa riitti mukavasti koko päivälle, vaikka meidän leiripäivämme oli lyhentynyt. Valokuvia tuli aika paljon, varmaan yli sata, kun koko kortillisen ynnää yhteen. Hauskaa meillä oli, vaikka sanomista sitten tulikin. Onneksi oli tuttu ihminen, joten siihen ei tarvinnut reagoida millään tavalla. Tosin kohtuullisen suuri univelka perjantailta vaikutti minuun niin, että olin aika itkuinen. Mutta olin kuitenkin onnellinen, koska näin ystäviäni, lähtiessäni Kesä-Angelaan Tuulikki oli tehnyt kaiken valmiiksi. Olinkin nyt ensimmäistä kertaa Tuutin aikana, toivottavasti osaan levittää lempinimeä eteenpäin!